On kauniita päiviä, tuulisia päiviä, sateisia päiviä. Ja muutamana päivänä on tosi kylmä.
Otetaanko vielä huopa?
Luen suomalaisesta sanomalehdestä (netissä) myrskystä, jonka näin itse paikan päällä. Etelä-Ranskassa oli
ollut kova myrsky, kuusi ihmistä kuollut, Nizzassa teitä suljettu mutavyöryn vuoksi.
Ja me olimme vain ihailleet aaltoja.
Elohopea jatkaa vanhassa koulussaan. Nyt koulumatka on keljettava ratikalla.
Ensimmäisenä aamuna äiti saattaa hänet kouluun. Mutta hän tuntee jo tien.
Sitten minä seuraan häntä kouluun. Seuraavana aamuna hän jo kulkee yksin.
My friends hadmoved to a more central apartment in Nice. Now I am not living with them – except the first night – but in a big and comfortable room, also in Nice centre. Tram goes fast but walking is more fun.
Ystäväni ovat muuttaneet vuoren rinteeltä alas Nizzan keskustaan. En tällä kertaa asu heidän luonaan ensimmäistä yötäni lukuunottamatta. Minulla on suuri ja mukava huone myös ihan keskustassa. Ratikalla pääsee nopeasti, mutta käveleminen on hauskempaa.
Ratikkareitin varrella oleva puisto on täynnä lasten leikkivälineitä, suuria ja hauskoja. Puisto on yksi meidän lempipaikoistamme – vaikka aikuiset eivät voikaan kiipeillä hummerin päällä.
Kaverini olivat kasvaneet hurjasti. Silti sovimme yhä yhteen täydellisesti. Lisää hymyjä, naurua, haleja!
Puhumme yhä samaa kieltä.
Vaipat ovat entistä isompia, samoin maitoannokset. Ja yhdessä alamme opetella uusia tapoja.
“Maista edes vähän!” Ja kohta mukula huutaa kurkku suorana lisää lusikallisten välissä…
Ventimiglia is the small town in Italy, on French border.
Ventimiglia on Italian puolella rajaa, Välimeren rannalla.
“Haistan jo meren!”
“Hei siellä! Menossa Nizzaan? Tuo juna!”
“Täh…?”
“Jep jep! Tuo juna Nizzaan…”
Jätkä näyttää todella epäilyttävältä eikä itse ole tulossa junaan. Juna on pimeä, laiturinäyttö tyhjä. Tähän aikaan ei pitäisi lähteä mitään junaan, minun piti odottaa melkein tunti… Eikä aikataululakanakaan tunne mitään junaa, joka olisi lähdössä nyt… Ja minä nousen junaan. Pari muuta matkustajaa tulee myös.
Se haamujuna tuo meidät Nizzaan. Löydän kaksi nukkuvaa enkeliä ja yhden väsyneen, joka on hereillä.
“Ruoka odottaa ja sänky on valmiina!”
Lipputoimistossa:
Mies on opettaja. Tyttö opettelee. Nainen puhuu englantia.
He etsivät minulle jatkoyhteyttä 20 minuuttia: Bussit Aixista Nizzaan ovat täynnä. Marseillen ja Nizzan välisellä radalla on ratatöitä, sitä ei liikennöidä.
Kysyn mahdollisuutta päästä Nizzaan Italian kautta. Lopulta se löytyy. Monta junanvaihtoa, mutta yhteenkään junaan ei tarvita paikkalippua, minulle kerrotaan.
Turisti-informaatio:
Halpa hotelli? Halvin on aivan asemaa vastapäätä.
Skypessä:
“Tule vain herättämään minut! Ihan mihin aikaan vain…”
“Huomenna!”
Seuraavana päivänä:
Takaisin Saksaan! Todellakin, takaisin lakkoilevaan Saksaan.
Sveitsiin. Zurichissä tajuan, että seuraava minuller suunniteltu junayhteys on Eurostar – nopea, kallis ja takuuvarmasti vaatii paikkalipun. Jota minulla ei ole ja jota en ennätä ostaa…
Kysyn konduktööriltä ja hän on italialainen enkeli!
“Kyllä tähän vaaditaan paikkalippu. Minne haluat? MIlanoon? Sen kun nouset junaan!”
Milano… Ventimiglia…
Hostellissa:
“Anteeksi, että herätin…”
“Oi, et sinä herättätnyt! Mitä, mistä? Olipa sinulla onnea, kun sait paikan täältä, tämä hostellihan on ihan täyteen buukattu! Kuulin aamulla, ettei vapaata ole yhtään… Olen menossa Puolaan ja sitten Venäjälle. Oletko sinä Helsingistä? Haluaisin käydä Helsingissäkin. Hampuri on hassu paikka, näin pieni kaupunki ja sitten näillä on täällä metro! …”
Hän oli Kanadasta, minua vanhempi ja koko ajan iloinen.
Lipputoimistossa asemalla;
“Ei ole länteen meneviä junia. Ei mitään AMsterdamiin. Ei junia Brysseliin. Ei mitään mahdollisuutta päästä Pariisiin. Yritän saada sinut Ranskaan. Löysin junan Baden-Badeniin. Ja sieltä menee juna Strasburgiin, voit jatkaa Aix-en-Provenceen. Sieltä menee bussi Nizzaan.”
Sain paikkaliput Aixiin saakka, mutta en lippua NIzzaan menevään bussiin. Joka tapauksessa hänen suunnitelmansa mukaan olisin Nizzassa kahdelta yöllä. En todellakaan pitönyt ajatuksesta.
Katsoin netistä vaihtoehtoja:
Marseillen ja Nizzan välillä ei kulje yhtään junaa. Miksi ei? Olen kulkenut sitä väliä junalla!
Se bussi Aixista Nizzaan, siinä on paikkalippu pakollinen. Ihan kuin Ranskan TGV eli nopea juna!
Aixista ei löydy paikkaa hostellista, ei Lyonistalkaan, ei edes hostellia Mulhousesta. Kävin läpi kaikki radan varren kaupungit. Strasbourgissa oli paikkoja yhdessä hostellissa, mutta se oli todella kaukana rautatieasemalta ja ainoa järkevä jatkoyhteys olisi aamulla klo 6.15.
There was so much text that I give a picture from the next evening, the houses in Strasboug.
Tuossa jutussa oli niin paljon tekstiä, että bonuksena on kuva Strasbourgista yöllä – tai seuraavana iltana oikeastaan.
Venyttelin jalkojani Nykobingissä ja löysin bussin Hampuriin. Kun kerroin siitä odotustilassa,
kaikki syöksyivät heti bussille. Bussissa istuminen ei houkuttanut, mutta hetken kuluttua seurasin.
Muutamaa minuuttia myöhemmin asemalle tuli taas paikallisjuna – ja Hampurin bussi tuli tupaten täyteen.
Vihaan täydessä bussissa istumista!
Iltapäivällä Hampurissa kuolemanväsyneenä. Hostelli löytyi heti aseman vierestä.
Aurinko nousi aamusumusta.
Nykobing – pieni asema, ei lipunmyyntiä, bussinkuljettajat eivät tiedä mitään junia korvaavista vuoroista.
Kioskista saa kahvia ja tietoa: “Kahden tunnin kuluttua.”
Pakistanista tullut nuori mies on vielä enemmän eksyksissä kuin minä, odotamme yhdessä. “Haluatko ostaa
käärmeen? Tai ehkä matelijan, jokin lisko…?”
“En oikeastaan…” Elohopeapoika olisi innoissaan, mutta en todellakaan voi!
Vähitellen aseman istumapaikat täyttyvät, kaikki odottelijat pyrkivät Saksaan.