inky fingers

Hostellissa:
“Anteeksi, että herätin…”
“Oi, et sinä herättätnyt! Mitä, mistä? Olipa sinulla onnea, kun sait paikan täältä, tämä hostellihan on ihan täyteen buukattu! Kuulin aamulla, ettei vapaata ole yhtään… Olen menossa Puolaan ja sitten Venäjälle. Oletko sinä Helsingistä? Haluaisin käydä Helsingissäkin. Hampuri on hassu paikka, näin pieni kaupunki ja sitten näillä on täällä metro! …”
Hän oli Kanadasta, minua vanhempi ja koko ajan iloinen.

Lipputoimistossa asemalla;
“Ei ole länteen meneviä junia. Ei mitään AMsterdamiin. Ei junia Brysseliin. Ei mitään mahdollisuutta päästä Pariisiin. Yritän saada sinut Ranskaan. Löysin junan Baden-Badeniin. Ja sieltä menee juna Strasburgiin, voit jatkaa Aix-en-Provenceen. Sieltä menee bussi Nizzaan.”
Sain paikkaliput Aixiin saakka, mutta en lippua NIzzaan menevään bussiin. Joka tapauksessa hänen suunnitelmansa mukaan olisin Nizzassa kahdelta yöllä. En todellakaan pitönyt ajatuksesta.

Katsoin netistä vaihtoehtoja:
Marseillen ja Nizzan välillä ei kulje yhtään junaa. Miksi ei? Olen kulkenut sitä väliä junalla!
Se bussi Aixista Nizzaan, siinä on paikkalippu pakollinen. Ihan kuin Ranskan TGV eli nopea juna!
Aixista ei löydy paikkaa hostellista, ei Lyonistalkaan, ei edes hostellia Mulhousesta. Kävin läpi kaikki radan varren kaupungit. Strasbourgissa oli paikkoja yhdessä hostellissa, mutta se oli todella kaukana rautatieasemalta ja ainoa järkevä jatkoyhteys olisi aamulla klo 6.15.

There was so much text that I give a picture from the next evening, the houses in Strasboug.
Tuossa jutussa oli niin paljon tekstiä, että bonuksena on kuva Strasbourgista yöllä – tai seuraavana iltana oikeastaan.

This entry was posted on Wednesday, December 3rd, 2014 at 8:35 and is filed under Aiheeton. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.