Strasbourg – oh, no…
Lipputoimistossa:
Mies on opettaja. Tyttö opettelee. Nainen puhuu englantia.
He etsivät minulle jatkoyhteyttä 20 minuuttia: Bussit Aixista Nizzaan ovat täynnä. Marseillen ja Nizzan välisellä radalla on ratatöitä, sitä ei liikennöidä.
Kysyn mahdollisuutta päästä Nizzaan Italian kautta. Lopulta se löytyy. Monta junanvaihtoa, mutta yhteenkään junaan ei tarvita paikkalippua, minulle kerrotaan.
Turisti-informaatio:
Halpa hotelli? Halvin on aivan asemaa vastapäätä.
Skypessä:
“Tule vain herättämään minut! Ihan mihin aikaan vain…”
“Huomenna!”
Seuraavana päivänä:
Takaisin Saksaan! Todellakin, takaisin lakkoilevaan Saksaan.
Sveitsiin. Zurichissä tajuan, että seuraava minuller suunniteltu junayhteys on Eurostar – nopea, kallis ja takuuvarmasti vaatii paikkalipun. Jota minulla ei ole ja jota en ennätä ostaa…
Kysyn konduktööriltä ja hän on italialainen enkeli!
“Kyllä tähän vaaditaan paikkalippu. Minne haluat? MIlanoon? Sen kun nouset junaan!”
Milano… Ventimiglia…