Viimeinen sunnuntaini Nizzassa. “Saanko viedä kaksoset ulos?” “Me tulemme kaikki.”
Elohopea kirjoittaa vain kotitehtävänsä valmiiksi. Meidän on kerättävä kaikki tarpeelliset tavarat.
“Tarvitsetko vaipanvaihdon?”
Valmiina tutkimaan maailmaa! Ulos vuorelle!
Sataman vieressä oleva vuori on yksi lempipaikoistani Nizzassa, upea!
Tapaamme vanhassa kaupungissa. “Ota heidät! He ovat huutaneet koko päivän. Minun oli autettava Elohopeaa kotitehtävissä…”
Menemme katsomaan aaltoja. Sitten meidät jätetään jälkeen. Maitoa ja haleja. Suomalaisia kehtolauluja.
Vien kaksoset kämpilleni. Meidät kaikki on kutsuttu teelle vuokraemäntäni luo, viereiseen asuntoon. Ystäväni ja Elohopea menevät. “Me tulemme sitten, kunkaksoset heräävät.”
Myöhästyn teeltä, ennätän kuohuviinille.
“Ota taas mies sänkyysi. Minun on saatava nukkua.” “Yksikö vain?”
Kämppäni säännöt kieltävät vieraiden tuomisen asuntoon. Mutta näiden nuorten miesten kohdalla tehdään poikkeus.
“Otataan tämä seikkailuna.” – Ensimmäinen yö, ja ainakin minua jännitti. Seikkailu oli hyvin rauhallinen: vieras söi ja nukkui. “Ja niin teki toinenkin, kotona.”
Ensimmäisen yön jälkeen sain joko Pupun tai Kisun nukkumaan luokseni, en tosin joka yö.
Säikähdin vain kerran. “Ja sinä vain naurat?” – Sain ruven polveen, pikkukaveri pysyi suojassa koko ajan.
Yes, the travel is over, again. I had no time to ink all drawings ready before leaving, so there will be a few posts fron Nice and from travel still coming.
Matka on taas ohi. En ennättänyt Nizzassa tehdä kaikkia kuvia valmiiksi asti, joten muutama postaus Nizzasta ja matkalta on vielä tulossa.
“Isoäitini ei tiennyt kierrätyksestä, hän vain ei koskaan heittänyt mitään pois vaan käytti kaiken mahdollisen uudelleen. Hän esimerkiksi teki muovipusseista mattoja. Ja nyt me tarvitsemme mattoja, lattiat ovat kylmiä.”
Siitä tulee iso työ. Olen tehnyt muovipusseista vain kassin (terveisiä Sannalle!).
Sanna neuvoi minulle, miten pussin (tai vaikka t-paidan) saa leikattua kuteeksi.
Pussi on ensin avattava putkeksi leikkaamalla pohja pois. Sen jälkeen pussi suoristetaan niin, että sivutaitteet avautuvat. Tasoitetaan se leikkaamisen kestävälle alustalle (lasilevy on hyvä). Minulla on vain lyhyt viivotin, joten taitan pussin kuvan mukaisesti. Sitten leikellään mattoveitsellä/tapettiveitsellä pussi siivuiksi niin, että toiseen reunaan jää leikkaamaton kohta. Viimeiseksi leikataan siitä kohden viistosti yksitellen niin, että saadaan pitkää suikaletta. (T-paita saattaa olla helpompi leikata saksilla.)
Käytimme noin 12 kauppapussia ja saimme aikaan pienen maton pieneen kylpyhuoneeseen. Ajankäyttö ei ehkä ollut kovin tehokasta, mutta homma oli hauska. Virkkuukoukun vuolin kiinalaisesta kertakäyttöisestä syömäpuikosta (sitä oli kertaalleen käytetty syömiseen). Vielä hauskempaa!
Myös Elohopea innostui virkkauksesta ja oppi sen kertanäyttämällä. Etsimme villalankaa, ja nyt poika virkkaa hattua.
Pupu söi jo oman osansa vihanneksista, nyt hän haluaa jotain muuta. Mutta Kisu syö vielä.
“Pupu-kulta, minä en saa tätä tehtyä yhtään npeammin.”
Olen oppinut viemään vaunut ulos. Saakelin portaat (tekstissä lukee kolme, mutta kävin laskemassa ne,
ja niitä on oikeasti neljä)…
Naapuri sanoo minulle kahdesti, että olen unohtanut sulkea ulko-oven molemmat puoliskot.
Pupu nukahtaa ulko-ovella. Kisu on utelias.
Vanhan kaupungin parhaassa jäätelöpaikassa kahvit ovat pieniä ja jäätelöannokset suuria.
Oikeaa italialaista jäätelöä, oikeaa italialaista kahvia ja kaakaoto. Ja oikea italialainen perhe
pitämässä paikkaa.
Kun tämä postaus ilmestyy, olen jo kotimatkalla – lähden junalla aikaisin aamulla 10.12.
Pitäkää peukkuja, että pääsen Saksasta läpi…
When this post is published, I am already in train, going home to Finland. I am a bit afraid,
how it goes this time in Germany…
On kauniita päiviä, tuulisia päiviä, sateisia päiviä. Ja muutamana päivänä on tosi kylmä.
Otetaanko vielä huopa?
Luen suomalaisesta sanomalehdestä (netissä) myrskystä, jonka näin itse paikan päällä. Etelä-Ranskassa oli
ollut kova myrsky, kuusi ihmistä kuollut, Nizzassa teitä suljettu mutavyöryn vuoksi.
Ja me olimme vain ihailleet aaltoja.
Elohopea jatkaa vanhassa koulussaan. Nyt koulumatka on keljettava ratikalla.
Ensimmäisenä aamuna äiti saattaa hänet kouluun. Mutta hän tuntee jo tien.
Sitten minä seuraan häntä kouluun. Seuraavana aamuna hän jo kulkee yksin.
My friends hadmoved to a more central apartment in Nice. Now I am not living with them – except the first night – but in a big and comfortable room, also in Nice centre. Tram goes fast but walking is more fun.
Ystäväni ovat muuttaneet vuoren rinteeltä alas Nizzan keskustaan. En tällä kertaa asu heidän luonaan ensimmäistä yötäni lukuunottamatta. Minulla on suuri ja mukava huone myös ihan keskustassa. Ratikalla pääsee nopeasti, mutta käveleminen on hauskempaa.
Ratikkareitin varrella oleva puisto on täynnä lasten leikkivälineitä, suuria ja hauskoja. Puisto on yksi meidän lempipaikoistamme – vaikka aikuiset eivät voikaan kiipeillä hummerin päällä.
Kaverini olivat kasvaneet hurjasti. Silti sovimme yhä yhteen täydellisesti. Lisää hymyjä, naurua, haleja!
Puhumme yhä samaa kieltä.
Vaipat ovat entistä isompia, samoin maitoannokset. Ja yhdessä alamme opetella uusia tapoja.
“Maista edes vähän!” Ja kohta mukula huutaa kurkku suorana lisää lusikallisten välissä…
Ventimiglia is the small town in Italy, on French border.
Ventimiglia on Italian puolella rajaa, Välimeren rannalla.
“Haistan jo meren!”
“Hei siellä! Menossa Nizzaan? Tuo juna!”
“Täh…?”
“Jep jep! Tuo juna Nizzaan…”
Jätkä näyttää todella epäilyttävältä eikä itse ole tulossa junaan. Juna on pimeä, laiturinäyttö tyhjä. Tähän aikaan ei pitäisi lähteä mitään junaan, minun piti odottaa melkein tunti… Eikä aikataululakanakaan tunne mitään junaa, joka olisi lähdössä nyt… Ja minä nousen junaan. Pari muuta matkustajaa tulee myös.
Se haamujuna tuo meidät Nizzaan. Löydän kaksi nukkuvaa enkeliä ja yhden väsyneen, joka on hereillä.
“Ruoka odottaa ja sänky on valmiina!”