Pamplonassa oli pakko vetää henkeä, levätä hetki vaelluksesta ja katsella kaupunkia. Kohtasin mielenosoituksen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja olin mukana, tietysti.
The first part of walking ended in Pamplona. I had to take a short break, rest and take a look of tthe town. There was a demonstration against violence towards women, I joined in.
Kauniit vanhat kivisillat! Tässä yksi niistä.
I loved those old stone bridges, there were lots of them I went over.
Wandering in the forest I feel that I am a Hobitt.
Tired! The shoes are heavy!
There is a village with interesting signs. In each house I am turned back until a lady tells: My aunt has empty room! What a lovely aunt!
Tarmokas täti opettaa minulle, miten näissä paikoissa asutaan. Kukaan ei saa mennä nukkumistiloihin vaelluskengissä!
Tule katsomaan! he sanoivat. Oi!
It was a big group of caterpillars playing to be a train.
Vuoren länsipuolelta löytyi suuri ja kaunis luostari, nykyisin hostelli.
A worthy place to stay overnight
Kiipeäminen kannatti.
It was worth to climb.
Länteen päin, vaikka vuoret ovat tiellä. Ylös, ylös!
I wanted to the West even there were the mountains. Going up, all day going up.
Lopulta raiteet eivär riittäneet.
The last part of my rail trip was replaced by a bus. In the Basque country I walked on.
Uusia vesivärejä piti heti kokeilla.
I had to test my new water colors immediately, in the railway station.
