With a gun the drawer may be killed, but not drawing, thinking, laughing, dreaming.
Every person has right to faith. No faith justifies terror.
That’s why we continue. That’s why I am Charlie, too.
But, peace! Make laugh, not war! And make love, too.
Minun Helsinkini. Kaakaopuussa saa kaupungin parhaat kaakaot.
Seuraavana päivänä: -13
“Valititko sateesta? Tämä kylmyys on pahempaa.”
Pysy sitten sisällä. Menen ulos.” (ihan turha muuten puhua kissalle, se pysyy sisällä joka tapauksessa.)
Olen taas kotona. Räntää sataa. On kylmä! Tarvitsen lämmikettä.
Sokeria, voita, siirappia, kaakaojauhoa, inkivääriä, neilikkaa, pomeranssinkuorta, kanelia…
Keitetään – joulun paras tuoksu!
Munia, jauhoja, leivinsoodaa – ja mikä pirun lusikka? Mittasinko mie mausteet ruokalusikalla?!
Kyllä.
Kitkerää!
Mutta kun ne on paistettu: kaikkein parhaat piparit!
Train from Turku to Helsinki:
“I have never before traveled with a train. How should I behave here?”
“Coming from Nice with train? I have thought … it would be nice to go to London with train through Channel Tunnel.”
“Neither I have gone that yet.” “Let’s go together?”
We look at schedules and decide: in April. On the road we’ll visit Nice. On the road we’ll visit Berlin.
This is going to be fun!
From Munich to Hamburg – sleeping again in train, well but short sleep. It’s raining. I go to christmas market and eat to much, nom nom, and send postcards. In the afternoon to Copenhagen. “I want tea! Here – or in Malmö?”
I decided to go immediately to Malmö, and that’s good – after my train the bridge between the countries is closed because of big storm and mighty winds. I take my tea in Malmö and sleep again in the train to Stockholm. In the morning I take the ferry to Turku, Finland – no storm, small wind.
Munchenistä Hampuriin toinen yö junassa, lyhyt yö. Hampurissa sataa – katselen joulumarkkinoita, syön liikaa (nami!) ja lähetän postikortteja. Iltapäivällä Kööpenhaminaan ja pienen arpomisen jälkeen jatkan suoraan Malmöhön teelle. Hyvä ratkaisu – pääsen suunnilleen viimeisellä junalla, joka lasketaan maiden väliselle sillalle. Sitten silta suljetaan liikenteeltä myrskytuulen vuoksi. Saan teeni Malmössä ja jatkan jälleen yöjunalla Tukholmaan. Kolmas yö junassa – yöjunia ajetaan liian nooppeasti, niissä ei ennätä nukkua tarpeeksi pitkiä unia… Joka tapauksessa aamulla laivaan ja illaksi Turkuun. Täällä ei ole myrskyä, vain åientä tuulta.
In the night I travel to Munich. Shower! and breakfast in the railwaystation. Walking in the town, here the river is Isar. When the museums open their door: Pinakokthek der Moderne! The exhibition of Lina Bo Bardi is most interesting – she was born in Italy, but made her carrier in Brazil. In Sao Paulo House of Cultures a creek is going through the house. I lay looking at a film projected to the roof: people sitting and walkins inside the house by the creek and water flowing slowly…
“German coffee is just coloured water.”
Yöjunalla Muncheniin. Suihku! ja aamiainen asemalla. Kävely kaupungissa – täällä joen nimi on Isar. Kun museot aukeavat: Pinakokthek der Moderne! Italialaissyntyisen, Brasiliassa vaikuttaneen arkkitehti Lina Bo Bardin näyttely on kiinnostava. Yhden huoneen kattoon heijastetaan filmiä Sao Paulon kulttuuritalosta, jossa suuren aulan läpi virtaa puro. Katselen sitä kauan, ja vesi virtaa hitaasti.
“Saksalainen kahvi on vain värjättyä vettä.”
The influences of El Greco on the modern art are inspiring. But there are also some pieces which mean nohing for me. I realise that there is hardly anything made by women. Do the German see only the men as artists? Some kind of disability in vision, I think.
El Grecon vaikutuksia moderniin taiteeseen esitetään hauskasti, pidän muutamista töistä kovasti. Jotkut työt taas ovat täysin merkityksettömiä minulle. Mutta missä on naisten tekemä taide? Tekevätkö vain miehet taidetta saksalaisten mielestä. Valikoivaa sokeutta ?
In the Canaletto-exhibition in Alte Pinakokthek I try drawing with camera obscura – fun, but not my style…
Alte Pinakokthek on järjestänyt erikoisnäyttelyn Canalettosta, ja siellä kokeilen piirtämistä camera obscuran avulla, Canaletton tapaan. Ei todellakaan minun juttuni – mutta hauska sitä oli kokeilla.
Taas lähden liikkeelle aikaisin ja nousen täyteen junaan, Ventimigliaan ja sitten Milanoon. Suunnitelmana on nähdä hyviä kuvia. Minä pidän näistä!
Viimeinen sunnuntaini Nizzassa. “Saanko viedä kaksoset ulos?” “Me tulemme kaikki.”
Elohopea kirjoittaa vain kotitehtävänsä valmiiksi. Meidän on kerättävä kaikki tarpeelliset tavarat.
“Tarvitsetko vaipanvaihdon?”
Valmiina tutkimaan maailmaa! Ulos vuorelle!
Sataman vieressä oleva vuori on yksi lempipaikoistani Nizzassa, upea!
Tapaamme vanhassa kaupungissa. “Ota heidät! He ovat huutaneet koko päivän. Minun oli autettava Elohopeaa kotitehtävissä…”
Menemme katsomaan aaltoja. Sitten meidät jätetään jälkeen. Maitoa ja haleja. Suomalaisia kehtolauluja.
Vien kaksoset kämpilleni. Meidät kaikki on kutsuttu teelle vuokraemäntäni luo, viereiseen asuntoon. Ystäväni ja Elohopea menevät. “Me tulemme sitten, kunkaksoset heräävät.”
Myöhästyn teeltä, ennätän kuohuviinille.
“Ota taas mies sänkyysi. Minun on saatava nukkua.” “Yksikö vain?”
Kämppäni säännöt kieltävät vieraiden tuomisen asuntoon. Mutta näiden nuorten miesten kohdalla tehdään poikkeus.
“Otataan tämä seikkailuna.” – Ensimmäinen yö, ja ainakin minua jännitti. Seikkailu oli hyvin rauhallinen: vieras söi ja nukkui. “Ja niin teki toinenkin, kotona.”
Ensimmäisen yön jälkeen sain joko Pupun tai Kisun nukkumaan luokseni, en tosin joka yö.
Säikähdin vain kerran. “Ja sinä vain naurat?” – Sain ruven polveen, pikkukaveri pysyi suojassa koko ajan.
Yes, the travel is over, again. I had no time to ink all drawings ready before leaving, so there will be a few posts fron Nice and from travel still coming.
Matka on taas ohi. En ennättänyt Nizzassa tehdä kaikkia kuvia valmiiksi asti, joten muutama postaus Nizzasta ja matkalta on vielä tulossa.