trapped
Elämä Nizzassa alkoi suuren hämmennyksen vallassa. Talo oli korkealla vuoren rinteellä. Kapea, mutkikas tie oli yksisuuntainen – vain alas. Ja alas tuli autoja todella paljon. Hiljaisena aikana mekin pystyimme tulemaan alas vaunujen kanssa – ylös niiden kanssa oli mahdotonta mennä, ilman vaunujakin vaarallista. Toista kapeaa ja yksisuuntaista tietä pääsi ylös – mutta silloin oli kahdesti ylitettävä Monacoon johtava tie, jolla liikenne oli mielipuolista ja nopeudet hirvittäviä. Jalkakäytävä vuoren rinteellä löytyi vain Monacon tieltä, ja se oli meidän kannaltamme väärällä puolella.
Sitten oli portaita, osalle matkaa. Kun kaksoset oli vietävä neuvolaan ruuhka-aikaan:
“Quinsonissa minusta oli raskasta kulkea koko ajan portaita talon sisällä.”
“Nyt pidän portaista ja vihaan teitä.”
En oppinut pitämään portaista, mutta turvallisempaa niillä oli kuin teillä.